27. kesäkuuta 2017

Laajan ruokavalion suhteellisuus (Allergia 100, 16.)

Kirjoitin tänään Facebookin vertaistukiryhmään, että esikoisellamme oli laaja ruokavalio. Hetken päästä tajusin laajan ruokavalion olevan suhteellinen käsite.

Esikoisemme on nyt 4-vuotias ja 3-vuotiaaksi asti hän sai syödä perunaa, kauraa, riisiä, sinistä keijua, kaikkia lihoja ja kaloja, tuoretta kurkkua sekä mustikoita, vadelmia ja puolukoita. Korvikkeena oli Tuuti ja juustokin alkoi sopimaan siinä parin vuoden huitteilla, vaikka maitotuotteet muuten eivät sopineet.

Nyt kun muistelen tuota aikaa, mieleen palautuu kuinka lähipiiri ja kaukaisemmatkin kauhistelivat ruokavalion kapeutta. Itse kaipasin hänelle lisää tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, muuten erilaisia tuotteita riisipastasta kauraleipään löytyi jopa vaihteluksi asti. Kokkaamisesta tuli rutiinia ja koko perhe söi samaa ruokaa.

Tilanne muuttui kun kuopuksemme syntyi. Allergiataival alkoi kolmen vuorokauden ikäisenä, ensin imetysdietistä ja sitten maitoaltistuksesta. Neocatelle siirryttiin puolen vuoden tienoilla. Ensimmäinen kiinteä, hirssi, löytyi 11 kuukauden iässä. Toinen läpimurto, strutsi, tuli kuvioihin 13 kuukauden iässä. Ensimmäinen sopiva (lue: maissiton) särkylääke saatiin kuvioihin puolitoistavuotiaana. Nyt kohta kaksivuotiaan vanhemmat ovat kokeneet kaksi läpimurtoa lisää: allergialääkkeen sekä maitohappobakteerit.

Tässä välissä esikoisella sallittujen lista on vaihtunut kiellettyjen listaan. Muu perhe syö käytännössä samaa ruokaa mutta kuopuksella on oma puuro ja lihat. Matkaa on vielä edessä ja uusia läpimurtoja häämöttää.

Laaja ruokavalio on edelleen suhteellinen käsite, mutta meillä esikoisen ruokavalio oli laaja. Ainakin verrattuna kuopukseen.

-Hanna

26. kesäkuuta 2017

Ensimmäinen arvonta on suoritettu



Kiitos kaikille tähän mennessä tarinansa lähettäneille! 




Ensimmäinen arvonta on suoritettu oman tarinansa 16.6. mennessä lähettäneiden kesken. 

Olemme olleet voittajiin yhteydessä henkilökohtaisesti ja he saavat pian postitse Ruohonjuuren tuotepalkinnot. Onnea voittajille!


Tässä vielä arvontavoittajien tarinat:

Haastava vauva-arki, allergiat ja masennus: Miten näistä selviää?  

Kiitos allergioita ja imetysdieettiä kunnioittavalle anopille!

25. kesäkuuta 2017

Kaiketon täytekakku allergiaperheen juhlahetkiin (Allergia 100, 15.)

Mummin kaiketon täytekakku




Kakkupohja
5 dl jauhoja esim. Semper Fin Mix
3 dl sokeria
4 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
150 g maidotonta margariinia  (esim. Keiju, tai Sunnuntain leivontamargariini)
1,5 banaania muussattuna
3 dl vichyä
2 tl psylliumia
1 tl ksantaania

1. Sulata ja jäähdytä margariini ja muussaa banaani
2. Voitele ja jauhota vuoka
3. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita huolellisesti
4. Lisää loput ainekset ja sekoita
5. Kaada taikina vuokaan (halkaisija 24cm) ja tasoita.
6. Paista kakku uunin alatasolla, 175C noin 45 -50minuuttia. Testaa kypsyys puutikulla.
7. Kun pohja on hieman jäähtynyt, laita vuoan päälle lautanen "kanneksi", jolloin pohja pysyy mehevänä eikä tarvitse kostutusta myöhemmin

Täyte
Hillottuja vadelmia.
(hillosokeria ja vadelmia n. 2dl keitetään hilloksi)
 (+ tilkka sitruunamehua)
Maista!

Kreemi kakun:
130g maidotonta margariinia (Keiju
n. 1 /3pkt tomusokeria
Tippa sitruunamehua
Maista !

Koristelu:
Pandan maidoton tumma suklaa
Sokerimassa

Kostutin pohjat ennen täyttöä varovasti tuoremehulla
(Mango-passiohedelmä)

1. Halkaise pohja kolmeen osaan
2. Kostuta pohjat pullasudilla ja levitä vadelmahilloa kerrosten väliin
3. Levitä kreemi kakun päälle ja reunoille tasaisesti
4. Kauli sokerimassa perunajauhojen avulla tasaisen ohueksi pyöreäksi levyksi. Aseta levy kaulimen avulla kakun päälle ja painele reunat siisteiksi. Leikkaa ylimääräinen sokerimassa pois alareunaa myöten. Jäännöksistä on helppo muotoilla esim ruusukkeita tms.
5. Sulata 3-4 riviä  suklaata mikrossa, (notkista tarvittaessa Keiju margariinilla). Kaada suklaa pursotinpussiin hieman jäähtyneenä ja koristele kakku.

22. kesäkuuta 2017

Kiitos allergioita ja imetysdieettiä kunnioittavalle anopille! (Allergia 100, 14.)

7-vuotiaalla esikoisellamme ei ole ollut minkäänlaisia allergioita, mutta nyt perheen uusin tulokas (vauva 4kk) onkin toinen juttu.

Vähän yli kahden kuukauden iässä todettiin pojalla atooppinen ekseema ja minut laitettiin imetysdieetille, koska pojan iho oli niin paha. Kiellettiin maito ja muna näin alkuunsa.
Nyt on menty siis täysimetyksellä. Hetki selvittiin tuolla, ja saatiin lisäohjeeksi poistaa ruokavaliosta myös kala, soija, kaura, vehnä, ohra, ruis ja raaka omena.

Mutta nyt siihen asiaan, josta minä haluaisin kertoa eli anopistani. Tiedättekö sen anopin, joka ei ymmärrä yhtään, että on jotain imetysdieettejä? Tiedättekö sen anopin, kuka ihmettelee, että eikö ihan vähän voisi antaa? Entä tiedättekö sen anopin, joka sanoo, että kuvittelet vain ja alat itsekin epäillä itseäsi, koska kyllähän nyt anoppi tietää?

Tiedättekö?

Minä en onneksi tiedä.

Lauantaisin meillä on tapana mennä anoppilaan kylään. Ja siellä on aina viimisen päälle mietitty, että minä saan syödä. Esimerkiksi keitettyjä vihanneksia ei ole pyöritelty voissa, vaikka se kuuluisi tämän maanviljelijän vaimon tapoihin (kaikkihan on parempaa kun laittaa voita ja kermaa). Minulle on aina tehty oma kastike pottujen kanssa, vaikka ottaisin kastiketta sen ruokalusikallisen. Ja totta hitossa otan, kun onhan se minua varten tehty. Jälkiruokana on hedelmäsalaattia, kiisseliä tai jotain, mitä minä saan syödä, ja kahvin kanssa on riisimaidot. Yleensä kannan mukanani omat kahvimaitoni, mutta anoppi tietää minun olevan lahopää ja että unohdan ne maidot kotiin välillä, joten hän on varuiksi ostanut.

Toivottavasti jollain muullakin olisi yhtä ihana anoppi, joka ymmärtää ja kunnioittaa imetysdieettiä. Meidän pojan allergiat eivät ole vielä selvinneet, ja tiedä vaikka karsittaisiin minun ruokavaliotani vielä lisääkin. Siinä on sitten taas lisää haastetta 60-vuotialle, perinteitä kunnioittavalle martalle, jonka ei ole koskaan tarvinnut miettiä allergiajuttuja.

Heidän lastenlastansahan hän tietysti ensisijaisesti miettii ja hänen hyvinvointiaan, mutta voisin väittää, että uskaltaisin syödä anoppilassa, vaikka kyse olisi pelkästään minun allergiastani.

Muistetaan siis kiittää niitä, jotka meidän kanssa käyvät tätä matkaa! Hatunnosto meille imetysdieettaajille, mutta myös niille jotka viitsivät nähdä vaivaa. Yksinhän tämä olisi pirun paljon hankalampaa.

- Suvi -

19. kesäkuuta 2017

Allergiataipaleella on lupa väsyä (Allergia 100, 13.)

Jälkikäteen, kun asioita miettii, niin meidän taipaleemme taisi alkaa jo synnäriltä. Lapsemme syntyi sektiolla rv36+ vaikean raskauden jälkeen. Sairaala-aika meni lähinnä siinä, että vauva nukkui ja ne pienet hetket hereillä ollessaan itki. Kotiin päästyä itkuisuutta alkoi olemaan myös unessa. Sen jälkeen vauva suostui enää nukkumaan vain pystyssä/hyssytellen/heilutellen. Yön pimeinä tunteina ravasin vauva liinassa ja myöhemmin Manducassa eteinen-keittiö väliä. Aina syömisen jälkeen olo oli kaikista kurjimmillaan. Päivät vaihtuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi ja elämämme oli aina vain haastavampaa - itkua, puklailua, kipua, vatsanväänteitä. Koliikkia ja vauvat nyt vain itkevät, sanoi neuvola. Samoin lastenlääkäri. Meiltä kuitenkin puuttuivat iho-oireet, niin eihän se voinut olla mitään. Väsyneenä äitinä uskoin tähän, vaikka epäilys sisälläni elikin. En kuitenkaan enää siinä väsymyksessä jaksanut kyseenalaistaa tai etsiä muualta tietoa, mitä se olisi voinut olla. Me elimme elämää, jossa ainoana tavoitteena oli selviytyä.

3,5kk iässä tilanteemme helpotti. Saatoimme selvitä päivästä viidellä vaatekerralla, entisen kymmenen sijaan. Minäkin saatoin nukkua jopa tunnin pätkiä useammankin kerran yön aikana. Väsymys oli kovaa tässä kohti vaikka pientä helpotusta näkyikin, mutta kukaan ei noteerannut sitä, koska kyllähän minun olisi pitänyt valmistautua siihen etten enää saa nukkua 10h yöunia.

Vauvalle tuli ikää 4kk ja neuvola aloitti painostamisen kiinteisiin. Esikoisen äitinä, vailla parempaa tietoa uskoin kiinteiden olevan mahdollisesti ratkaisu kaikkeen, kun niin minulle väitettiin. Aloitimme bataattisoseesta; muistan vain sen itkun, kivun, puklailun ja tuskan jonka se aiheutti. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna perunaan, johon lopetimme kiinteiden kokeilun viikko aloittamisen jälkeen. Muistan, kuinka valvoimme osan joulua vanhempieni luona ja mietin vain mitä ihmettä tämä on. Neuvolassa oli joulun jälkeen sijainen, joka puhui vain suoliston kehittymättömyydestä ja kuinka täytyy vain kokeilla lisää uusia juttuja. Päädyin kuitenkin varaamaan ajan allergialääkärille; siedätystä, uusien kokeilua ja ajan kulumista olivat hänen vinkkinsä. Äitinä kuitenkin olin tässä kohti herännyt tietämään, että tässä on oltava muutakin.

Keräsin voimani rippeet kasaan, googletin kaupunkimme allergialääkäreitä ja valitsin sieltä eniten kehuja saaneen. Soitin Terveystaloon itkua pidätellen:"Oikeastiko tälle lääkärille saa aikoja vasta kahden viikon päähän?", puhelimeen vastasi ystävällinen nainen, joka totesi:"Periaatteessa kyllä, mutta katsotaan mitä voin tehdä." Odotin puhelimen päässä hetken kunnes puhelimesta kuului:"Pääsettekö tänä iltana?". Kyseisenä iltana lähdimme vastaanotolta maitoallergia-epäilyn kanssa kohti Prismaa josta ostimme ensimmäisen purkin pilkottua korviketta. Pari viikkoa myöhemmin meillä nukuttiin 4-5h pätkä tai kaksi yössä ja tunsin herääväni hiljalleen sumusta.

Seuraavaksi tehtiin maitoaltistus, jonka tulos ei jäänyt epäselväksi. Sen jälkeen kuitenkaan ei enää sopinut ennen altistusta käytetty korvike vaan aloitimme uuden etsinnän. Tilanne rauhoittui ja 9kk iässä lapsellani oli jo kolme sopivaa kiinteää ruokaa; broileri, vesimeloni sekä tattari. 10kk kohdalla jouduimme ottamaan MPR-rokotteen matkan vuoksi ja se kaatoi kaiken.

Seuraavat sopivat kiinteät löytyivät vuoden iässä. Siitä saakka olemme kamppailleet sen kanssa, että ruoka-aineet sopivat hetken, kunnes ne kaatuvat yksi kerrallaan. Tällä hetkellä ikää on 1v 10kk ja meillä ei ole yhtäkään varmasti täysin sopivaa, ns. turvaruokaa. Jotain on kuitenkin syötävä, jotta taapero jaksaa. Parhaillaan yritämme eroon korvikkeesta, joka todennäköisesti on epäsopiva, mutta jollain se täytyisi korvata. Kaikesta huolimatta lapseni kasvaa, kehittyy ja jaksaa olla iloinen taapero, kunhan ruokavalio on mahdollisimman hyvin kunnossa. Toisin sanoen, olemme vasta kulkemassa omaa taivaltamme ja loppua ei vielä toistaiseksi näy.


Meidän suurin läpimurtomme on taaperon rakastamat letut
(parin raaka-aineen sellaiset) 
kera banaanisoseen ja pensasmustikoiden

Tahdon tarinallani yrittää kertoa, että luottakaa siihen äidin vaistoon. Ei meillä ollut koliikkia, vaan meillä oli allergiaa - maitoallergiaa sekä lisäksi todennäköisesti oireili myös minun maidolleni (osittaisimetyksellä mentiin). Ja väsymys on luvallista myöntää ja pitääkin myöntää. Allergiataipaleella on lupa väsyä. Ja minulle tärkein on ollut pitää kiinni siitä uskosta, että kyllä tämä vielä helpottaa ja iloita jokaisesta paremmasta hetkestä.

Lisää juttuja tämän perheen arjesta voi lukea osoitteesta: http://elokuinen2015.blogspot.fi

-Elina

16. kesäkuuta 2017

Joskus on vähän venytettävä sääntöjä (Allergia 100, 12.)


"Joskus on vähän venytettävä sääntöjä. Meidän moniallerginen ei syönyt pienempänä kuin lusikallisen tai kaksi ruokaa vuorokauden aikana allergisen ruokatorvitulehduksen aiheuttamien kipujen vuoksi. Kokeilimme monenlaiset keinot, yksi niistä tässä kuvassa. Mukava ruokailupaikka, itse valittu asento, herkullisimmat ruoat ja lastenohjelmat. Yleisesti käytössä olevat "ruokailusäännöt" ehtii opetella sitten kun syöminen sujuu."

13. kesäkuuta 2017

Poika huusi yötä päivää (Allergia 100, 11.)


Sain 4/00 pojan, joka alusta asti oli itkuinen ja ripuloi (tämän tajusin kyllä vasta paljon myöhemmin). Kun pojalla oli ikää n. 4 kk, alkoi hän heräilemään öisin useammin, kun ikätoverit taas alkoivat nukkumaan pidempiä pätkiä. Tuolloin ensimmäistä kertaa otin asian neuvolassa puheeksi.

Nuorena äitinä minua vain ohjeistettiin, että lapset ovat erilaisia ja toiset heräilevät useammin ja ovat itkuisempia. Koin, että minua myös syyllistettiin siitä, että palasin kouluun ja poika oli isän hoivassa kotona (tuotiin minulle imetettäväksi, kun täysimetin edelleen). Minulle nimittäin kerrottiin myös, että kyseessä on varmasti vaan eroahdistus, kun äiti on päivät poissa. Jälkeenpäin ajateltuna eroahdistuksesta ei varmasti olisi voinut noin pienen kanssa olla kysymys, koska läheinen aikuinen oli kuitenkin aina läsnä ja toisaalta minunkin syliini pääsi muutaman tunnin välein rinnalle.

Näin siihen saakka kun poika oli 9 kuukauden ikäinen ja olin itse niin väsynyt tilanteeseen, että hakeuduin itkien yksityisen lastenlääkärin luokse sanoin ”jos pojassa ei ole mitään vikaa niin minut saa toimittaa hoitoon..”.
Kyseinen lääkäri kuunteli tarinaamme hetken aikaa ja totesi, että selvästi on jotakin allergista. Siitä paikasta saimme lähetteen allergiatesteihin ja ohjeet pudottaa lapselta kaikki kiinteät ruoat pois ja minulta imetyksen vuoksi aluksi maito, muna ja kotimaiset viljat sekä ns yleisesti allergisoivat ruoka-aineet. Elettiin aikaa ennen joulua, joten sovimme kontrollikäynnin muutaman viikon päähän tammikuulle. Jo reilun viikon päästä tilanne oli parantunut huomattavasti vaikka oireita ei kokonaan saatukaan pois.

Lopulta oma ruokavalioni karsittiin muutamaan ruoka-aineeseen siihen saakka, että pojalle löydettiin sopiva korvikemaito ja päästiin aloittamaan lapsen kanssa ns puhtaalta pöydältä. Ajan kanssa selvisi, että pojalla oli laajat ruoka-aineallergiat, joille reagoi muutamaa ruoka-ainetta lukuunottamatta ainoastaan suolioirein, ripuloimalla ja vatsakivuilla.

Allergiat alkoivat helpottaa, kun poika täytti neljä vuotta ja nyt teini-ikäisenä allergioita on vain muutama.


Toinen lapsemme syntyi 

Perheemme kasvoi 11/11 tytöllä, jonka allergioita osasimme epäillä jo ennen kuin tyttö oli edes saanut alkuaan eli olimme koko ajan varpaillamme. Syntymästään asti tytöllä nousi herkästi maidot takaisin suuhun ja tästä puhuimme neuvolassa. Meille kerrottiin sen olevan normaalia kaikilla vauvoilla.

Ensimmäisessä neuvolalääkärissä saimme kuitenkin ohjeeksi kokeilla minun maidotonta ja munatonta ruokavaliota perheemme vahvan allergiataipumuksen vuoksi. Koska taas elettiin aikaa ennen joulua niin päätin jättää tuon kokeilun pyhien jälkeiselle ajalle, jotta saisin herkutella normaalisti kun kerran selviä allergiaoireita ei ollut. Ennen kuin ehdin kokeilua aloittaa räjähti tytölle koko vartalolle ärhäkkä ihottuma. Maidoton ja munaton kokeilu tuotti tulosta maidonnousujen suhteen, mutta ihottumaan sillä ei ollut vaikutusta.

Supistin ruokavaliotani omin päin lisää (mm. soija ja kotimaiset viljat) ja saimme oireet hieman asettumaan. Saimme välittömästi myös ylimääräisen neuvolalääkäriajan ja tuo lääkäri otti meidät suhteellisen vakavasti, ilmeisesti ihottumien vuoksi. Saimme heti lähetteen maitoaltistukseen ja asiat lähtivät tällä kertaa rullaamaan hyvin julkisella puolella.


Hyvä lääkärisuhde on tärkeä

Lääkäristä riippuen saimme hyvinkin erilaisia reaktioita tytön oireisiin. Ihottumat huomioitiin aina, mutta erään lääkärin mielestä kyse ei voinut olla allergisesta reaktiosta kun tyttö oli saanut bataattia teelusikallisen ja siitä muutaman tunnin päästä aloitti reilun tunnin kestävän oksentelun. Tuon reilun tunnin aikana oksennuksia tuli useampia kymmeniä ja tyttö oli aivan vetelä ja tajunnan rajamailla. Oksentelun tauottua ja tytön saatua nukkua (äidin vahtiessa tiukasti hengitystä) tunnin verran, tyttö oli taas aivan normaali itsensä. Lääkärin mielestä kuitenkin kyse oli vain vatsataudista ja bataatti olisi pitänyt ”palauttaa” ruokavalioon. Onneksi saimme pian lähetteen paikallisen yliopistosairaalan allergiapuolelle jatkoselvittelyihin ja saimme taas mukavan ja ymmärtävän lääkärin, lääkärin joka oli oikeasti huolissaan perheemme tilanteesta.

Kesän 2012 aikana saimme minun ruokavalioni kuntoon eli tytön suhteellisen oireettomaksi ja  ihon hoidettua kuntoon. Sen jälkeen onkin käynyt ilmi, että tyttö reagoi lähes pelkästään suolistollaan (oksentelu, ripuli, vatsakivut, refluksivaivat, ummetus) aivan kuten veljensäkin, vaikka alussa ihottumat antoivat aivan toisenlaisen kuvan.
Nyt tytön ollessa hieman yli yksivuotias on hänelle löytynyt alle viisi sopivaa ruoka-ainetta, joista yksi on erityiskorvike, jonka vuoksi tarvitaan refluksilääkitystä ja yksi on riisi joka sopii vain allergialääkityksen turvin.
Uusien sopivien löytyminen tuntuu olevan hyvinkin vaikeaa. Onneksi nykyään vertaistukea on paremmin saatavilla ja toisaalta meidän kohdallemme on julkisella puolella osunut loistava lääkäri. Näistä on suuri apu silloin kun voimat meinaavat loppua kun valvotaan läpi vuorokauden itkevän ja kipeän lapsen kanssa.

Tyttö 11/11, poika 4/00, äiti 4/81, isä 10/80